"Tähän liittyy vielä pieni lisäys, ilman allekirjoitusta, mutta käsialan tunnen. Katsokaa."
Gilbert kumartui ja luki kirjeen reunasta sanat: "Toimitettava viipymättä se, mitä kreivitär de Charny pyytää."
"Kummallista", sanoi Gilbert. "Kuningattaren sekaantumisen minä vielä voisin ymmärtää, sillä kirjassani oli puhe hänestä ja Polignaceista. Mutta tuo kreivitär de Charny…"
"Ettekö tunne häntä?"
"Se on varmaankin tekonimi. Mutta enhän muutenkaan tunne Versaillesin aatelistoa, kun olen ollut viisitoista vuotta poissa Ranskasta. Olen käynyt sillä välin täällä vain kaksi kertaa, ja viimeksi lähdin neljä vuotta sitten. Sanokaahan, kuka tuo kreivitär de Charny on?"
"Kuningattaren ystävätär, uskottu. Kreivi de Charnyn ihailtu puoliso, kaunotar ja hyve samalla kertaa, siis oikea ihmeolento."
"Mutta minä en tunne sitä ihmeolentoa."
"Jos niin on asian laita, hyvä tohtori, niin uskokaa siis, että olette jonkun valtiollisen juonen uhri. Puhuittehan kreivi de Cagliostrosta?"
"Kyllä."
"Olette tuntenut hänet?"