"Se, jonka itse tiedätte paremmin kuin kukaan muu, — että kolmen päivän päästä olette jälleen virassanne ja että silloin saatte hallita Ranskaa niin itsevaltiaasti kuin haluatte."
"Niinkö luulette?" sanoi Necker hymyillen.
"Niin tekin, koska ette ole Brysselissä."
"Mikä on lopputulos?" virkkoi Necker. "Meidänhän on päästävä lopputulokseen."
"Ja se on tämä. Ranska on teitä rakastanut, pian se jumaloi teitä. Kuningatar oli jo väsynyt siihen, että teitä rakastettiin; kuningas väsyy siihen, että teitä jumaloidaan. He tavoittelevat silloin kansan suosiota teidän kustannuksellanne, ettekä te sitä salli. Te joudutte silloin vuorostanne kansan epäsuosioon. Rakas parooni Necker, kansa on nälkäinen leijona, joka nuolee vain ravitsevaa kättä, olkoon tämä käsi kenen tahansa."
"Ja sitten?"
"Sittenkö? Te joudutte unohduksiin."
"Minäkö? Unohduksiin!"
"Juuri niin."
"Ja mikä minut siihen saattaa?"