Kaikista näistä vartioista huolimatta Gilbert helposti pääsi etupihojen poikki ja tuli eteiskäytäville asti kenenkään kysymättä, minne hän meni.
N.s. "Häränsilmä"-salissa pidätti hänet muuan henkivartiolainen. Gilbert otti taskustaan parooni Neckerin kirjeen ja näytti sen nimikirjoitusta. Aatelismies katsahti siihen. Hän oli saanut jyrkät määräykset, mutta kun jyrkät määräykset ovat juuri niitä, joita täytyy eniten selvitellä, sanoi hän Gilbertille:
"On nimenomaan ankarasti kielletty päästämästä ketään kuninkaan luokse. Mutta epäilemättä ei ole silloin otettu varteen parooni Neckerin lähettilästä, ja koska varmastikin tuotte hänen majesteetilleen tärkeitä tietoja, otan poikkeuksen vastuulleni."
Gilbert astui sisään.
Kuningas ei ollut omissa huoneissaan, vaan neuvostosalissa. Hän oli ottamassa vastaan kansalliskaartin lähetystöä, joka vaati sotajoukkojen hajoittamista, porvarikaartin perustamista ja kuninkaan saapumista Pariisiin.
Ludvig kuunteli kylmäkiskoisena; sitten hän vastasi, että asiaa piti pohtia ja että hän aikoi keskustella tästä neuvostonsa kanssa.
Hän keskusteli siis.
Tällä välin lähetystö odotti galleriassa, ja kiilloitettujen lasiovien kautta he näkivät kuninkaallisten neuvosherrojen yhä kiihtyvät varjot ja heidän uhkaavat liikkeensä.
Katsellen tätä varjojen leikkiä he saattoivat päätellä, että vastaus tulisi kielteiseksi.
Kuningas sovittikin vastauksensa sellaiseksi, että hän lupasi nimittää porvarikaartin johtajat ja käskeä Mars-kentällä olevia joukkoja siirtymään pois. Mitä tuli hänen läsnäoloonsa Pariisissa, niin hän ei tahtonut osoittaa sellaista suosiota kapinoivalle kaupungille, ennenkuin se kokonaan oli alistunut.