"Asiahan on perin yksinkertainen." — Onhan huomattu, että kaikkein vaikeimmissa tilanteissa käytetään meidän maassamme tätä puhetapaa. —"Asiahan on aivan yksinkertainen", sanoivat he. "Ensiksi pyydetään Kansalliskokousta hyväksymään toimenpiteet, jota pyyntöä se ei kiellä. Sen esiintyminen on viime aikoina rauhoittanut kaikkia, se ei tahdo, että rahvas tekee väkivaltaisuuksia, niinkuin se ei tahdo ylhäisön menettelevän omavaltaisesti. Kansalliskokous selittää suoraan, että kapinallisuus on rikos, että kansa, jolla on edustajansa tuodakseen kuninkaan tiedoksi kaikki toivomukset, ja kuningas, joka harjoittaa oikeutta, että kansa tekee väärin tarttuessaan aseisiin ja vuodattaessaan verta. Kun kuningas saa varmasti aseekseen tämän Kansalliskokouksen selityksen, voi hän hyvänä isänä iskeä Pariisia, siis iskeä ankarasti. Silloin myrsky loittonee, ja kuninkuus käyttää korkeinta oikeuttaan. Rahvas palaa velvollisuuteensa, johon kuuluu tottelevaisuus, ja kaikki kulkee totuttua latuaan."
Sillä tavalla asiat yleensä järjestettiin palatsin pihoilla ja puistokaduilla.
Mutta asetorilla ja kasarmien edustoilla puhuttiin toisin.
Siellä näki paikkakunnalla vieraita olentoja, miehiä, joilla oli älykkäät kasvot ja verhotut katseet. He siroittivat kaikkialle salaperäisiä sanomia, liioittelivat jo muutoinkin vakavia uutisia ja melkein julkisesti levittivät kapinallisia mielipiteitä, jotka jo kahden kuukauden aikana olivat kuohuttaneet Pariisia ja nostaneet etukaupungit toimintaan.
Näiden miesten ympärille kerääntyi synkkiä, vihamielisiä, kiihkeitä ryhmiä. Sellaisiin ryhmiin kuului henkilöitä, joille muistutettiin heidän kärsimyksiään, heidän kurjuuttaan ja kuninkuuden välinpitämättömyyttä rahvasta kohtaan. Heille sanottiin:
"Kahdeksan vuosisataa on jo kansa taistellut; mitä se on siten voittanut? Ei mitään. Ei yhteiskunnallisia oikeuksia, ei valtiollisia oikeuksia; se on ollut vain kuin maanviljelijän lehmä, jolta otetaan vasikat vietäviksi teurastajalle, maito vietäväksi markkinoille, liha paloitellaan ja nahka toimitetaan parkitsijalle. Hädän ahdistamana on hallitus taipunut ja kutsunut koolle säädyt. Mutta kun nyt säädyt ovat koolla, mitä tekee hallitus? Niiden kokoonkutsumisesta asti se harjoittaa painostusta säätyjä kohtaan. Kansalliskokous on kyllä toimessa, mutta vastoin hallituksen tahtoa. No niin, koska pariisilaiset veljemme ovat antaneet meille voimakkaan sysäyksen, lykätkäämme me Kansalliskokousta eteenpäin. Jokainen askel, jonka se pääsee eteenpäin valtiollisella taistelukentällä, on vain voitto meille, ja meidän taistelukenttämme laajentuminen merkitsee varallisuutemme lisääntymistä, oikeuksiemme kunnioittamista. Eteenpäin, eteenpäin, kansalaiset! Bastilji ei ollut muuta kuin tyrannien etuvarustus! Bastilji on valloitettu, jäljelle jää vielä pohja!"
Synkimpiin kolkkiin kerääntyi toisia joukkoja, ja niissä lausuttiin toisia sanoja. Ne puhujat kuuluivat ilmeisesti ylempään luokkaan, ja vaikka he olivat ottaneet ylleen rahvaan vaatteet, niin valkoiset kädet ja sivistynyt puhetapa ilmaisivat, mitä he oikeastaan olivat.
"Kansa", sanoivat nämä miehet, "molemmin puolin johdetaan sinua harhaan. Toiset vaativat sinua kääntymään takaisin, toiset lykkäävät sinua eteenpäin. Sinulle puhutaan valtiollisista oikeuksista, yhteiskunnallisista oikeuksista. Oletko yhtään onnellisempi sen jälkeen kun olet saanut äänestää edusmiestesi kautta? Oletko vähääkään varakkaampi sen jälkeen kun olet saanut edustajat? Etkö kärsi yhtä paljon nälkää sen jälkeen kun Kansalliskokous laatii säädöksiä? Ei, jätä politiikka ja teoriat niille, jotka osaavat lukea. Et sinä nyt tarvitse lauselmaa tai kirjoitettua päätelmää. Leipää sinä tarvitset, yhä leipää. Sinä tahdot, että lapset voivat hyvin ja että vaimosi saa elää turvassa. Kuka kaiken sen sinulle antaa? Kuningas, jolla on luja luonne, nuorekas sielu ja jalo sydän. Sellainen ei ole Ludvig XVI, jota hallitsee vaimonsa, kovasydäminen itävallatar. Etsi valtaistuimen lähettyviltä sitä, joka voi tehdä Ranskan onnelliseksi ja jota kuningatar juuri sen vuoksi vihaa, että hän erottautuu muista, rakastaa ranskalaisia, niinkuin ranskalaiset rakastavat häntä."
Sellaiset mielipiteet vallitsevat Versaillesissa; siten vaikutti kansalaissota kaikkialla.
Gilbert liittyi puhelemaan parin kolmen ryhmän kanssa. Päästyänsä selville yleisestä mielipiteestä hän astui suoraan palatsia kohden, jota vartioivat suuret joukot. Ketä vastaan? Sitä ei kukaan tiennyt.