"Nuo sanat olivat todellakin ilmoituksessa", vahvisti kuningas.
"Ja tässä on sanomalehtikin", ilmoitti Gilbert ottaen taskustaan lehden, johon tämä ilmoitus oli painettu viisi vuotta sitten.
"Hyvä, hyvä", sanoi kuningas, "olen teitä kauan odotellut. Saavutte silloin, kun olen lakannut teitä odottamasta. Tervetuloa, sillä saavutte hyvien sotilaitten tavoin taisteluhetkenä."
Sitten hän jatkoi katsoen entistä tarkkaavammin Gilbertiin:
"Tiedättekö, että kuningas ei ole tottunut näkemään sen miehen pysyvän loitolla, jota on odotellut viisi vuotta ja jolle on sanonut: tulkaa ottamaan palkkionne, mutta joka ei saavukaan?"
Gilbert hymyili.
"Miksi ette tullut, sanokaahan?" kysyi Ludvig XVI.
"Koska en ansainnut mitään palkintoa, sire."
"Kuinka niin?"
"Olen syntyisin ranskalainen, rakastan maatani, toivon sen menestyvän. Kun liitin oman elämäni kolmenkymmenen miljoonan maanmieheni elämään, tiesin toimivani omaksi hyväkseni, työskennellessäni teidän hyväksenne. Ihminen ei ole palkinnon arvoinen, sire, silloin kun hän on itsekäs."