"Vihaa ketä kohtaan? Nyt te jälleen epäröitte, ruhtinas. Jos kerrotte tuolla tavoin, en tiedustelekaan teiltä, vaan toimitan jonkun Pariisiin ottamaan selkoa. Hän tarvitsee matkaan tunnin, kuulustellakseen tunnin ja palatakseen tunnin. Kolmen tunnin päästä hän kertoisi Pariisin tapahtumat yksinkertaisesti ja selvästi kuin Homeroksen sanansaattajat." Herra de Dreux-Brézé lähestyi hymyhuulin.
"Mutta, madame", huomautti hän, "mitä te välitätte Pariisin rahvaan vihasta! Eihän se mitenkään koske teihin. Rahvas voi vihata mitä muuta tahansa, mutta ei teitä."
Kuningatar ei ollut edes huomaavinaankaan tätä kohteliaisuutta.
"Kertokaa, kertokaa, ruhtinas", pyysi hän Lambescqilta.
"No siis! Kansa toimii vihan vallassa."
"Vihaten minuako?"
"Kaikkea, mikä sitä vallitsee."
"No niin, siinä toki totuus, tunnen sen!" sanoi kuningatar päättäväisesti.
"Olen soturi, teidän majesteettinne", lausui ruhtinas.
"Hyvä, hyvä! Puhukaa siis meille soturin tavoin. Mitä meidän siis on tehtävä?"