"Madame, olen pahoittanut varmaankin mieltänne?" sanoi kreivi katsoen kuningattareen, surullisessa ilmeessään sanomatonta rakkautta.
"Ette. Antakaa minulle kätenne!"
Kreivi ojensi kumartaen kätensä kuningattarelle.
"Minun täytyy torua teitä", sanoi Marie-Antoinette koettaen hymyillä.
"Miksi, madame?"
"Teillä on sotaväessä veli, ja vain sattumalta saan sen tietää."
"En ymmärrä."
"Olen nähnyt tänä iltana erään nuoren Berchenyn husaareihin kuuluvan upseerin."
"Georges-veljeni!"
"Miksi ette ole koskaan puhunut minulle tästä nuoresta miehestä! Miksi hänellä ei ole rykmentissään korkeampaa arvoasemaa?"