"Anteeksi, madame, mutta jotakin erikoista on tapahtunut. Rouva de Charny ei tavallisesti pyörry; ensi kertaa näen hänet tainnoksissa."
"Hän kärsii siis tavattoman suuria tuskia", lausui kuningatar palaten äskeiseen ajatukseensa, että Andrée oli kuullut koko edellisen keskustelun.
"Epäilemättä hän kärsii", vastasi kreivi, "ja sen vuoksi pyydänkin teidän majesteetiltanne lupaa saada viedä hänet huoneistoonsa asti. Hän tarvitsee kamarineitojensa hoitoa."
"Tehkää se", sanoi kuningatar ojentaen kätensä soittaakseen kelloa.
Mutta kuullessaan kellon soivan Andrée oikaisi ruumiinsa ja horroksissaan huusi:
"Voi, Gilbert, tuo Gilbert!"
Tämän nimen kuullessaan kuningatar vavahti ja kreivi laski vaimonsa sohvalle. Samassa saapui palvelija, joka oli noudattanut kellonsoittoa.
"Ei tarvitse", sanoi kuningatar viitaten häntä poistumaan.
Palvelijan mentyä kuningatar ja kreivi katsoivat toisiinsa. Andrée oli sulkenut silmänsä ja näytti saaneen uuden kohtauksen.
Kreivi de Charny oli polvillaan sohvan luona ja koetti pidättää häntä sohvalla.