"Ja sanon teille vielä senkin, kuinka olen johtunut näin ajattelemaan."
"Syödessännekö?"
"Kas niin, nyt me joudumme ruokakysymykseen. Ette voi antaa minulle sitä anteeksi, että syön, vaan tahtoisitte nähdä minut runollisena ja haaveilevana. Minkä minä sille voin, että minun suvussani syödään? Henrik IV ei ainoastaan syönyt, vaan hän joikin runsaasti. Suuri ja runollinen Ludvig XIV söi niin, että punastuu sitä ajatellessa. Kuningas Ludvig XV paistoi itse pannukakkunsa, saadakseen ne mieleisikseen, ja antoi rouva Dubarryn valmistaa kahvinsa. Minkä minä sille mahdan, että nälkäisenä tahdon syödä? Täytyyhän minun noudattaa esi-isieni Ludvig XV:n, Ludvig XIV:n ja Henrik IV:n esimerkkiä. Jos se on minulle välttämätöntä, niin olkaa suvaitsevainen; jos se on vika, niin antakaa se anteeksi."
"Sire, tunnustakaa toki…"
"Että minun ei pitäisi nälissäni syödä, sitä en tee", sanoi kuningas rauhallisesti pudistaen päätänsä.
"Minä en enää puhu siitä, vaan kansasta."
"Ahaa!"
"Te saatte tunnustaa minulle, että kansa on väärässä."
"Nostaessaan kapinan, ei suinkaan. Tarkastakaamme kaikkia ministereitämme. Hallituksemme alusta alkaen, kuinka moni heistä on todella katsonut kansan parasta? Kaksi, Turgot ja Necker. Te ja hovipiirinne pakotitte minut ajamaan heidät pois. Toisen tähden nostettiin kapina, toisen tähden pannaan ehkä toimeen vallankumous. Puhukaamme hiukan toisista. Ovathan he herttaisia ihmisiä, eivätkö olekin? Herra de Maurepas, tätienne holhokki, viisujen tekijä! Ministerien ei pitäisi laulaa, vaan kansan. Herra de Calonne? Hän sanoi teille hyvin kauniin lauseen, joka tulee ehkä ikuisesti jäämään ihmisten muistoon. Eräänä päivänä, jolloin pyysitte häneltä jotakin mahdotonta, vastasi hän: Jos se on mahdollista, on se jo tehty; jos se on mahdotonta, niin se tapahtuu. Tämä lause on kansalle maksanut ehkä sata miljoonaa. Älkää ihmetelkö, ettei se pidä häntä niin henkevänä kuin te pidätte. Toden totta, käsittäkäähän, madame, että jos säilytän ne, jotka nylkevät kansaa, ja erotan ne, jotka sitä rakastavat, en sillä tavalla rauhoita kansaa ja saa sitä kiintymään hallitukseemme."
"Kas niin! Siis kapinallisuus on luvallista? Julistakaa se periaate! Toden totta, olen iloinen siitä, että tällaista puhuessanne olemme kahden kesken. Mitähän sanottaisiin, jos muut tämän kuulisivat!"