"Tiedän kyllä."
"Jos hänet olisi vapautettu Bastiljista, niin heti porttien ulkopuolelle päästyään hän olisi tullut Ranskan kuninkaaksi."
"Ja ehkä sekin olisi teidän mielestänne ollut oikein?" lausui Marie-Antoinette katkeran ivallisesti.
"Toden totta olisikin. Kohautelkaa olkapäitänne niin paljon kuin tahdotte, Voidakseni arvostella toisia oikein, asetun heidän kannalleen. Ei korkealta valtaistuimelta näe kansaa selvästi. Minä laskeudun sen tasalle ja kysyn, olisinko porvarina tai maalaisena suvainnut, että ylhäinen herra laskee minut kanojensa ja lehmiensä joukkoon maantuotteena! Olisinko maanviljelijänä kärsinyt sitä, että ylhäisen herran kymmenen tuhatta kyyhkystä syö joka päivä kukin kymmenen rukiin, vehnän tai kauran siementä, mikä yhteensä on noin kaksi kappaa, juuri sen määrän, jonka tahdoin hyötyä; olisinko katsellut, kuinka hänen jäniksensä ja hirvensä raiskaavat niittyni, hänen metsäsikansa tonkivat perunani, veronkantajat kiskovat omaisuuteni ja hän itse hyväilee vaimoani ja tytärtäni ja kuningas riistää poikani sotaan ja papit tuomitsevat kiivaudessaan sieluni kadotukseen!"
"Ottakaa siis, monsieur", keskeytti kuningatar luoden vihasta leimuavan katseen kuninkaaseen, "kuokka käteenne ja menkää hävittämään Bastiljia."
"Luulette sanovanne jotakin hauskaa", lausui kuningas. "No niin, minä menisin todellakin, ellei olisi naurettavaa kuninkaan tarttua kuokkaan, kun hän yhdellä kynänvedolla voi saada saman aikaan. Niin, ottaisin kuokan, ja minua kiitettäisiin, samoin kuin minä kiitän niitä, jotka voivat tämän tehtävän suorittaa. Bastiljin hävittäjät tekevät minulle tavattoman suuren palveluksen, ja teille he tekevät vieläkin suuremman, sillä nyt te ette enää voi ystävienne oikkujen mukaan heittää tyrmään kunniallisia ihmisiä."
"Kunniallisia ihmisiä! Minäkö toimitan sinne kunniallisia ihmisiä? Onko ehkä herra de Rohan kunniallinen ihminen?"
"Älkää puhuko hänestä, koska minäkään en hänestä puhu. Meidän ei onnistunut toimittaa häntä sinne, koska parlamentti vapautti hänet. Sitäpaitsi se ei ollut kirkkoruhtinaalle oikea paikka, koska Bastiljiin nykyaikaan pantiin vääränrahantekijöitä. Kysyn toden totta, mitä tekemistä vääränrahantekijöillä ja varkailla on siellä? Onhan minulla Pariisissa vankiloita, joissa näiden elättäminen tulee minulle hyvin kalliiksi. Mutta olkoot nyt vielä vääränrahantekijät ja varkaat siellä; pahinta on, että sinne pantiin kunniallisia ihmisiä."
"Kunniallisiako ihmisiä?"
"Niin juuri. Tänään tapasin kunnon miehen, joka pistettiin sinne ja juuri äsken pääsi sieltä pois."