"Ahaa!" sanoi kuningas taputtaen käsiään, "ahaa, nyt olemme siinä, Orleansin herttuassa! Jatkakaa, jatkakaa, koettakaa saada minut epäsopuun hänen kanssaan."
"Saada teidät epäsopuun vihollisenne kanssa, sire? Todellakin verraton lause!"
Kuningas kohautti olkapäitään.
"Tässä nyt näkee", sanoi hän, "kuinka kaikki voidaan selittää. Orleansin Filip! Te hyökkäätte häneen, joka riensi noudattamaan käskyjäni taistellakseen kapinallisia vastaan! Joka lähti Pariisista ja riensi Versaillesiin. Orleansin herttua minun vihamieheni! Teillä, madame, on Orleansin sukua vastaan käsittämätön nurjamielisyys!"
"Tiedättekö miksi hän saapui? Siksi, että hän pelkäsi muiden rientäessä luoksenne poissaolonsa tulevan huomatuksi. Hän saapui siksi, että hän on raukka."
"Mehän aloitamme taas alusta", sanoi kuningas. "Se, joka tuon on keksinyt, on itse raukka. Te, joka olette sanomalehtiinne kirjoituttanut, että hän pelkäsi Ouessantin luona, olette tahtonut häntä häväistä. Mutta tuo syytös olikin valheellinen. Filip ei pelännyt. Ei paennut. Jos hän olisi paennut, ei hän kuuluisi sukuumme. Orléansilaiset ovat urhoollisia. Onhan se tunnettua. Suvun päämies, joka näytti pikemmin polveutuvan Henrik III:sta kuin Henrik IV:stä, oli miehuullinen, vaikka hänellä olikin Effiat ja lotringilainen ritarinsa. Hän uhmasi kuolemaa Casselin taistelussa. Sijaishallitsijalla oli tosin muutamia moitittavia moraalisia vikoja, mutta hän taisteli Steinkerquen, Nervinden ja Almanzan luona kuin parhain sotilas. Älkäämme lausuko muuta kuin puolet mahdollisista hyvistä puolista, mutta älkäämme sanoko pahaa, jota ei ole olemassakaan."
"Teidän majesteettinne alkaa pestä puhtaaksi kaikkia vallankumouksellisia. Kyllä vielä näette, mitä kaikkea hän saa aikaan. Jos minä suren Bastiljin valloitusta, niin se tapahtuu hänen tähtensä. Niin, suren sitä, että sinne pistettiin rikollisia, kun hän kulki vapaana."
"Jos hän olisi ollut Bastiljissa, niin kylläpä olisimme tänään kauniissa tilanteessa", sanoi kuningas.
"Mitä tämän pahempaa olisi vielä voinut tapahtua?"
"Tiedättehän varsin hyvin, madame, että kansa kuljetti hänen ja Neckerin kukilla seppelöityjä kuvapatsaita pitkin katuja."