"Gilbert! Gilbert!" huudahti kuningatar. "Hänkö, joka nimen Andrée mainitsi tointuessaan?"
"Juuri hän. Varmasti se on sama. Voisin vaikka vannoa."
"Oliko se mies Bastiljissa?"
"Voisipa melkein luulla, ettette sitä tiedä, madame."
"En tiedä laisinkaan."
Ja kuningatar lausui, huomatessaan kuninkaan kasvoilla kummastusta kuvaavan ilmeen:
"Ainakin olen sen jostakin syystä unohtanut…"
"Ahaa, juuri niin", huudahti kuningas. "Kun tehdään tuollaista vääryyttä, silloin aina jostakin syystä se unohdetaan. Mutta jos te olette unohtanut sekä syyn että tohtorin, niin rouva de Charny ei ole häntä unohtanut, siitä olen varma."
"Sire, sire!" huudahti kuningatar.
"Heidän välillään on tapahtunut jotakin…" jatkoi kuningas.