"Puhuiko rouva de Charny kummallisia asioita?" sopersi hän.
"Hyvin kummallisia", vastasi kuningas. "Hänen omaksi onnekseen…"
"Vaiti! Vaiti!" keskeytti Marie-Antoinette.
"Miksi sanotte vaiti! Sanon vain, että hänen omaksi onnekseen minä yksin olin kuuntelemassa."
"Sire, olkaa armias, ei enää sanaakaan."
"En puhukaan, sillä olen kaatumaisillani väsymyksestä. Ja samoin kuin syön nälissäni, menen unisena nukkumaan. Hyvää yötä siis, madame. Jääköön teihin terveellinen vaikutus koko tästä keskustelustamme."
"Mikä vaikutus?"
"Kansa on ollut oikeassa purkaessaan kaiken sen, mitä me ja ystävämme olemme saaneet aikaan, ja todistuksena siitä on tohtori Gilbert-parka. Hyvästi, madame; olkaa varma siitä, että näyttäessäni, missä vika on, uskallan myös vastustaa sitä. Nukkukaa hyvin, Antoinette!"
Kuningas meni huoneen ovea kohden.
"Tahdon vain vielä sanoa", lausui hän palaten ovelta, "että kehoittaisitte rouva de Charnytä solmimaan rauhan tohtori Gilbertin kanssa, jos se vielä käy päinsä. Hyvästi."