Pahaksi onneksi nuori tyttö siirtyi kokonaisvaikutuksesta tarkastamaan yksityiskohtia. Yksityiskohdat Pitoussa eivät olleetkaan niin hyvät kuin kokonaisuus.
"Ihmeellistä, kuinka isot kädet teillä on", sanoi Catherine.
"Niin onkin", sanoi Pitou, "eikö olekin minulla komeat kädet?"
"Ja isot polvet."
"Se todistaa sitä, että minä kasvan vielä."
"Mutta olettehan te minun mielestäni jo kyllin kookas, herra Pitou."
"Samapa tuo, minä kasvan vielä. Minähän olen vasta seitsemäntoista ja puolen vuoden vanha."
"Eikä teillä ole pohkeita."
"Se on totta, niitä minulla ei olekaan; mutta kyllä ne ilmestyvät."
"Toivottavasti", sanoi Catherine. "Olkoon kuinka tahansa, pulska te olette."