Pitou kumarsi.
"Ohoo", sanoi maanviljelijä, astuessaan sisään ja katsellen vuorostaan Pitouta. "Oletpa sinä muhkean näköinen. Soisin tätisi näkevän sinut tuollaisena."
"Samaa minäkin toivoisin", sanoi Pitou.
"Olisin halukas tietämään, mitä hän sanoisi", lausui maanviljelijä.
"Ei hän sanoisi mitään, hän olisi tukehtua raivosta."
"Mutta, isä", virkkoi Catherine hiukan levottomana, "eikö hänellä ole oikeutta ottaa Pitou uudelleen luoksensa?"
"Poishan hän hääti pojan."
"Ja sitäpaitsi", huomautti Pitou, "ne viisi vuotta ovat kuluneet umpeen."
"Mitä?" kysyi Catherine.
"Ne, joita varten tohtori Gilbert jätti tuhannen frangia."