"Minä se olen", vastasi sulava ääni hänen takanaan.
Billot kääntyi ja huomasi tummapukuisen miehen sekä molemmat hänen apulaisensa.
"Oho!" sanoi hän astuen pari askelta taaksepäin. "Mitä asiaa teillä on?"
"Ei juuri mitään", sanoi sulavaääninen mies. "Panemme talossa toimeen kotitarkastuksen, emme mitään muuta."
"Kotitarkastuksenko?" äimistyi Billot.
"Kotitarkastuksen", kertasi päällysmies.
Billot loi katseen pyssyynsä, joka oli naulassa tulisijan yläpuolella.
"Sen jälkeen kun saimme Kansalliskokouksen", sanoi hän, "en olisi enää luullut kansalaisen joutuvan tällaisiin kiusoihin, jotka kuuluvat toiseen aikaan ja toiseen hallitusmuotoon. Mitä te tahdotte minusta, joka olen rauhallinen mies ja uskollinen kansalainen?"
Koko maailman poliisit ovat siinä suhteessa toistensa kaltaisia, etteivät he koskaan vastaa uhriensa kysymyksiin. Tarkastaessaan heidän taskujaan, vangitessaan heidät, sitoessaan heidän kätensä muutamat vain puhuvat sääliväisesti; ne ovat kaikkein vaarallisimmat, vaikka näyttävätkin kaikkein parhaimmilta.
Maanviljelijä Billotin luokse ilmestynyt mies kuului Tapinin ja Desgrésin luokkaan, siis miehiin, jotka ovat aina valmiit vuodattamaan kyyneleen uhriensa puolesta, mutta eivät milloinkaan käytä käsiään näiden kyynelten kuivaamiseen.