Niin tämäkin huokasi syvään, mutta samalla viittasi molemmille konstaapeleille, jotka lähestyivät Billotia. Silloin tämä ponnahti taaksepäin ja ojensi kätensä kuin tarttuakseen pyssyyn. Mutta käden esti tarttumasta tähän aseeseen — joka nyt juuri oli kaksin verroin vaarallinen, koska se olisi voinut tänä hetkenä surmata sekä sen, joka sitä käytti, että sen, jota kohden se oli suunnattu, kaksi pientä ja väkevää kättä.
Catherine oli tullut sisään juuri parahiksi estääkseen isäänsä tekemästä rikosta taistelemalla tuomioistuinta vastaan.
Ensimmäisen puuskan mentyä ohitse Billot ei enää vähääkään vastustellut. Päällysmies määräsi, että hänet oli pantava säilöön erääseen alikerran huoneeseen, Catherine toisen kerroksen huoneeseen, mutta mitä tuli rouva Billotiin, niin häntä poliisit pitivät niin vaarattomana, että jättivät hänet keittiöön. Päästyään tällä tavalla talon herraksi alkoi päällysmies tarkastaa kaappeja, laatikoita ja kirjoituspöytiä.
Kun Billot oli jäänyt yksin, aikoi hän paeta. Mutta niinkuin useimmissa talon alikerran huoneissa, oli tämänkin ikkunassa rautaristikot. Päällysmies oli heti ensi hetkessä huomannut ristikot, jotavastoin Billot, joka ne oli teettänyt, ei niitä muistanut.
Avaimenreiästä katsoessaan hän näki päällysmiehen apulaisineen pöyhivän kaikkea talossa.
"Mitä tämä on!" huudahti hän. "Mitä te nyt teette?"
"Näettehän itse, rakas herra Billot", sanoi päällysmies. "Me etsimme sellaista, mitä emme ole vielä löytäneet."
"Mutta tehän olettekin ehkä varkaita, rosvoja ja ryöväreitä."
"Kuinka te niin voitte sanoa!" lausui päällysmies oven takaa.
"Mehän olemme yhtä kunniallisia ihmisiä kuin tekin, mutta me olemme hänen majesteettinsa palveluksessa ja senvuoksi velvolliset noudattamaan hänen määräyksiään."