"Miksi?"
" Dame, kaiketi hänen rikollisuutensa on ikuinen, joten rangaistuksenkin tulee olla yhtä pitkä."
"Ikuinenko?"
"Epäilemättä. Jollei hän onnekseen sairastu isoonrokkoon, käsitättehän… ja sekin on varsin vähäinen mahdollisuus, sillä Bastiljin ilma on hyvin terveellinen."
"Järkeilynne on tosiaankin sattuvaa, hyvä herra de Baisemeaux."
"Niin, kai se pitää paikkansa."
"Tahdotte siis sanoa, että tuon onnettoman täytyy kärsiä sovittamattomasti ja loppumattomasti…"
"En sano kärsiä, monseigneur! Viidentoista livren päivillä!"
"Kärsiä vankilaelämää ainakin?"
"Niin, itse vapauden menetykselle ei todellakaan voi mitään, mutta se on tehty hänelle mahdollisimman keveäksi. Tottahan tekin myönnätte, että se veitikka ei ole tullut maailmaan syödäkseen kaikkia herkkuja, mitä hänelle nyt tuodaan eteen kuin ruhtinaalle. Pardieux, voitte itse nähdä, jos haluatte: tämä meiltä koskemattomaksi jäänyt piirakka, tämä röykkiö krapuja, joka ei ole meillä paljoakaan alentunut, — Marnen krapuja, isoja kuin kohtalaiset hummerit, — tämä kaikki lähetetään Bertaudièren kakkoseen, höysteenään pullo samaa volnayta, jota olette arvostellut niin maittavasti. Sen nähtyänne ette toivoakseni enää epäile."