"Oh, sitä en pelkää", sanoi Baisemeaux hymyillen; "mutta olen jo antanut teille kaksi kuittia."
"Ne revinkin nyt."
Ja näytettyään molemmat kuitit kuvernöörille Aramis nyppi ne palasiksi.
Sellainen luottamuksen osoitus tehosi kuvernööriin erinomaisesti. Epäröimättä hän kirjoitti sadanviidenkymmenentuhannen frangin velkasitoumuksen, jonka kirkkoruhtinas oli oikeutettu jättämään perittäväksi miten hyväksi näki. Aramis oli tarkannut kynän kulkua kuvernöörin olan yli ja pisti paperin taskuunsa näköjään lukemattomana, mikä seikka antoi Baisemeauxille lopullisen takeen siitä, että saamamies piti koko lainamuotoa vain kohteliaisuutena, paljonkaan välittämättä rahoista.
"Ettehän toivoakseni pahastune minulle", virkkoi Aramis sitten, "jos vien teiltä jonkun vangin?"
"Millä tavoin?"
"Hankkimalla hänelle armahduksen, tietysti. Olenhan jo huomauttanut teille, että tuo Seldon-parka herättää erityistä myötätuntoani."
"No, se on teidän asianne; toimikaa vain parhaanne mukaan. Minä tiedän, että teillä on pitkä käsivarsi ja avoin käsi."
"Hyvästi siis!"
Ja Aramis lähti vankilanpäällikön siunausten saattelemana.