Ei ollut kulunut kymmentä minuuttia, kun kamaripalvelija palasi. Salaperäisen näköisenä hän viittasi isäntäänsä tulemaan keittiön käytävään ja vei hänet pieneen kamariin jonka ikkuna oli puutarhan puolella.
"Mikä hätänä?" kysyi junkkari. "Mitä tämä varovaisuus merkitsee?"
"Katsokaa tuonne ulos, monseigneur", vastasi kamaripalvelija.
"Mitä siellä on?"
"Tuonne alas, kastanjapuun juurelle!"
"Kastanja… niin, sen näen. Kas, mitä Manicamp siellä seisonee odottamassa!"
"Sen saatte nähdä, jos maltatte… No, joko huomaatte? Soittoniekka, toinen… neljä, soittimet mukana. Ja herra de Guiche itse takana hoputtamassa heitä!"
"Mutta mitä hän hommaileekaan?"
"Hän odottaa hovinaisten portaiden takaoven avaamista; sitä kautta hän menee Madamen luo järjestämään uudenlaista päivällissoittoa."
"Oivallista! Ja Malicorneltako tämän kuulit?"