Junkkari seurasi Filipiä tämän huoneisiin asti, ja heittäytyessään siellä istumaan jälkimmäinen päästi raivostuksensa pidättelemättömästi valloilleen. Suosikki kohotti katseensa taivasta kohti, liitti kätensä ristiin eikä hiiskunut sanaakaan.
"Mitä sinä arvelet?" huudahti lopuksi Monsieur.
"Mistä niin, teidän korkeutenne?"
"Tästä kaikesta, mitä täällä tapahtuu!"
"Hm, monseigneur, kyllä asiat ovat hankalalla tolalla."
"Kamalalla kannalla kerrassaan! Tällaista elämää ei jaksa kestää."
"Totisesti onkin sattunut onnettomasti!" haastoi junkkari. "Toivoimme rauhallisuuden tulleen turvatuksi tuon virmapää Buckinghamin mentyä matkoihinsa."
"Ja kahta hullummin kävi!"
"Sitä en sentään sanoisi, monseigneur."
"Mutta minäpä sanon, sillä Buckingham ei olisi koskaan rohjennut mennä lähimainkaan niin pitkälle häpeämättömyydessä kuin nyt olemme nähneet tapahtuvan."