"Minulla, sire."
"Mitä! Vielä teillä?"
"Minulla yhä."
"Mistä se johtuu, monsieur?"
"Sire, matkoilla muskettisoturit huolehtivat teidän majesteettinne huonekunnan koko vartiopalveluksesta, — teidän, leskikuningattaren ja kardinaalin, joka lainaa kuninkaalta paremman osan tai oikeammin suuremman osan kuninkaallista henkivartiota."
"Mutta väliaikoina?"
"Väliaikaa, sire, pidetään ainoastaan parille-, kolmellekymmenelle miehelle kerrallaan, sadankahdenkymmenen ollessa vartiopaikoillaan. Louvressa on toista, ja siellä käytän korpraalia sijaisenani levähdyshetkiksi; mutta matkalla ei tiedä, mitä voi tapahtua, sire, ja mieleni tekee hoitaa toimeni itse."
"Olette siis palvelusvuorolla kaiket päivät?"
"Ja yöt, niin, sire."
"Monsieur, sitä en voi sallia; minä tahdon, että käytätte lepoaikoja."