"Kyllähän, mutta juhlallisuus ei olekaan soveltumatonta saarnamiesten esiintymisessä, ja sitäpaitsi baletin viulu saisi puolet todistelustani hukkaantumaan. On myös kysymyksessä veljeni mahdollisen väkivaltaisuuden pidättely… Parempi ehättää esille aikaisin… Onkohan Madame kotona?"
"On luullakseni."
"Mitkä siis ovatkaan valitusperusteet?"
"Lyhyimmiten: alituinen soitantotilaisuuksien järjestäminen — Guichen ainainen läheisyys — salamyhkäisyyden ja vehkeiden epäileminen…"
"Todisteet?"
"Niitä ei ole minkäänlaisia."
"No, lähdenpä siis Madamen luo."
Ja kuningas alkoi kuvastimesta tarkastaa upeata asuaan ja vilkastuneita kasvojaan, jotka säihkyivät kuten hänen jalokivensä. "Veljeni on siis hiukan syrjittynä?" virkahti hän.
"Niin, he karttelevat nyt toisiaan kuin tuli ja vesi."
"Kyllä käsitän aseman. Suutelen käsiänne, äiti… Ranskan kaunoisimpia."