"Saint-Aignan!"
"Anteeksi, sire!"
"No, enpä sentään olekaan pahoillani, vaikka uskot, että pidän suloisesta äänestä yhtä paljon kuin tenhoavista silmistäkin. Tunnen sinut, sinä olet kamala lörppö, ja huomenna saan maksaa luottamuksesta, jota olen sinulle osoittanut."
"Kuinka!"
"Huomenna koko maailma jo tietää, että minulla on aatoksia pikku la Vallièren suhteen; mutta pidähän varasi, Saint-Aignan, — minä olen uskonut salaisuuteni ainoastaan sinulle, ja jos yksikään henkilö huomauttaa minulle siitä, niin tiedän, kuka sen on antanut ilmi."
"Voi, kuinka tärkeältä kannalta teidän majesteettinne ottaa tämän asian!"
"En laisinkaan, mutta minä en vain tahdo toimittaa ujoa tyttöparkaa puhuttavaksi."
"Saatte olla huoletta, sire."
"Sinä lupaat?"
"Annan kunniasanani, sire."