"Kuinka niin?"
"Sanotaanhan, että hän on hyvin lähellepääsemätön."
"Sinä kannustat minua, Saint-Aignan, tahdon tavata hänet piammiten. Kiirehtikäämme."
Sisällisesti ei kuningas tuntenut mitään kiirettä tällä asiallaan, mutta hänen oli näyteltävä osaansa, ja hän alkoi samota vinhasti eteenpäin. Saint-Aignan seurasi häntä lyhyen välimatkan päässä. Äkkiä kuningas pysähtyi, ja hovimies noudatti esimerkkiä.
"Etkö kuule voihketta, Saint-Aignan?" kysyi hän.
"Voihketta?"
"Niin, kuuntele."
"Tosiaankin, ja kuulostaa kirahduksiltakin."
"Ääni tulee tuolta suunnalta", sanoi kuningas viitaten kädellään.
"Tuntuu kuin naisen nyyhkytykseltä", arveli Saint-Aignan.