"Hoo, tiedättehän, millainen Saint-Aignan on! Kuninkaan suosio saattaa hänet hupsuksi, ja hän lörpöttelee ristiin rastiin, useinkin sepittäen omasta päästään. Siitä ei muuten olekaan kysymys. On ratkaistava, onko kuningas kuullut vai eikö."
"No niin, Madame, hän on kuullut!" äännähti Athénais toivottomasti.
"Niinpä menetelkää kuten sanoin: väittäkää lujasti, että te kaikki kolme — kuuletteko, kaikki kolme, sillä jos yhtä epäillään, ei toisiakaan uskota — tiesitte kuninkaan ja herra de Saint-Aignanin läsnäolon ja tahdoitte hiukan huvitella kuuntelijain kustannuksella."
"Oi, Madame, kuninkaan kustannuksella! Sitä emme ikinä uskaltaisi sanoa."
"Mutta sehän oli ihan viatonta leikkisyyttä ja täysin luvallista naisille, joita miehet yrittävät yllättää. Sillä tavoin selviää kaikki hyvin. Montalais on laskenut leikkiä Malicornesta, te Saint-Aignanista, la Vallière…"
"Hän oikein tahtoisikin ottaa sanansa takaisin!"
"Oletteko varma siitä?"
"Oh, kyllä, sen takaan."
"No niin, sitä suurempi syy selittää kaikki leikinteoksi. Herra de Malicornella ei silloin ole mitään syytä pahastua. Herra de Saint-Aignan joutuu ymmälle, hänelle nauretaan eikä teille. Lopuksi kuningas saa rangaistuksen uteliaisuudesta, joka ei ollut hänen arvolleen sovelias. En usko, että hän panee pahakseen, joskin hänelle on hiukan ilvehditty tällaisissa olosuhteissa."
"Ah, madame, te olette hyvä ja viisas kuin enkeli!"