"Tätähän vaatii oma etuni."
"Kuinka niin?"
"Kysyttekö minulta, miten minun etuni vaatii säästämään seuranaisiani kokkapuheilta, ikävyyksiltä ja kenties parjauksilta! Voi, tiedättehän, lapseni, että hovi on armoton tällaisille pikku kompastuksille. Mutta nyt olemme jo kävelleet kauan; emmekö pian päädy perille?"
"Vielä viisi- tai kuusikymmentä askelta. Tästä käännymme vasemmalle, Madame, jos suvaitsette."
"Voimmeko siis luottaa Montalaisiin?" aloitti jälleen prinsessa.
"Kyllä, varmasti."
"Hän tekee mitä pyydätte?"
"Kyllä, ilomielin."
"Mutta sitten la Vallière…" vihjasi Madame.
"Se todella käy vaikeammaksi, Madame; totuudesta poikkeaminen on hänestä sietämätöntä."