"Hei", huudahti hän käreästi, "olen haeskellut teitä!"
"Minua?" virkkoi de Guiche säpsähtäen.
"Niin, ja tapaan teidät haaveilemassa kuutamolla. Olisiko teitä ehkä kohdannut runouden tauti, paras kreiviseni, ja sommitteletteko siinä säkeitä?"
Nuori mies pakotti kasvonsa hymyilemään, samalla kun hän sydämessään toivotteli tungettelijaa hornan kattilaan.
"Ehkäpä", virkkoi hän. "Mikä onnellinen sattuma teidät toimitti tänne?"
"Kas, kyllä näen, että te ette tarkannut puhettani!"
"Kuinka niin?"
"No, minähän alotin huomautuksella, että etsin teitä."
"Te etsitte minua?"
"Niin, ja yllätin teidät."