"Suostun kuuntelemaan, mutta puhukaa lyhyeen, sillä jos teillä on ärsyttävä oksa, on minunkin haittanani kolmisärmäinen askelma, joka tunkeutuu jalkapohjiini. Kenkäni ovat painuneet loville, tietäkää se."
"Ojentakaahan minulle ystävällisesti kätenne, mademoiselle."
"Ja minkätähden?"
"Antakaa vain tänne."
"Tässä; mutta mitä te sitten aiotte?"
"Vedän teidät luokseni."
"Missä tarkoituksessa? Ettehän tahtone, että nousen puuhunne?"
"En, mutta teidän tulee istuutua muurille. Noin! Siinä on hyvä ja tilava paikka, ja antaisinpa paljon, jos sallisitte minun istahtaa siihen viereenne."
"En suinkaan! Teidän on sielläkin hyvä olla. Meidät voitaisiin nähdä."
"Niinkö luulette?" kysyi Manicamp vihjaavalla äänellä.