"Kas niin", pahastui tyttö nousten yhden askelman, "tahdotteko nyt tehdä minut onnettomaksi, — vainoatteko minua yhä, senkin julmuri!"
"Minäkö?" äännähti Malicorne; "olenko minä julmuri?"
"Olette, kun saatatte minut alituisesti puheenalaiseksi, herra Malicorne; te olette oikea häijyyden hirviö."
"Minäkö?"
"Mitä tekemistä teillä on Fontainebleaussa? Eikö kotinne olekaan Orléansissa, eikö?"
"Mitäkö minulla on täällä tekemistä? No, minähän tulin teitä katsomaan."
"Oliko se muka tarpeellista!"
"Ei kenties teille, mademoiselle, mutta minulle kylläkin. Mitä taasen kotiini tulee, niin tiedätte hyvin, että olen sen jättänyt ja että minulla vastaisuudessa ei ole muuta kotipaikkaa kuin missä tekin oleksitte. Ja koska nykyisin asutte Fontainebleaussa, niin Fontainebleau veti minutkin mukaansa."
Montalais kohautti olkapäitänsä.
"Te siis tahdoitte nähdä minut?"