"Ja te tahdotte tietää…?"
"Todellisen tilani."
"No niin", selitti lääkäri, "teillä on aivokuume, toisin sanoen aivokalvontulehdus, äärimmäisilleen kehittyneenä."
"Ei siis ole mitään toivoa?" tiedusti fransiskaanimunkki lyhyeen.
"Sitä en sano", vastasi lääkäri; "mutta siihen nähden, että aivoihin on tullut vikaa, hengitys on lyhyttä, valtimo tykähtelee rajusti ja ankara kuume kuluttaa voimianne…"
"Ja on aamusta saakka jo kolmasti vienyt tajuntani", lisäsi munkki.
"Niin, peräti ankaraksi sen huomaankin; on ihmeellistä, että te ette jäänyt taipaleelle."
"Minua odotettiin täällä; minun täytyi päästä perille."
"Henkenne uhalla?"
"Niin."