Monsieur työnsi lautasensa edemmäksi.
"Annanko lähetin odottaa?" kysyi hra de Saint-Remy.
Madamen silmänisku rohkaisi Gastonin vastaamaan:
"Ei, tulkoon hän päin vastoin heti saapuville. Kuka hän muuten on?"
"Tämän tienoon aatelismiehiä, varakreivi de Bragelonne."
"Kas vain, hyvä on!… Tuokaa hänet tänne, Saint-Remy, tuokaa."
Ja tavanmukaisen arvokkaasti lausuttuansa nämä sanat Monsieur katseli erityiseen tapaan palveluskuntaan, jolloin kaikki — paashit, keittiövirkailijat ja saattolaiset — jättivät ruokaliinan, veitsen, pikarin, ja peräytyivät toiseen huoneeseen hätäisessä epäjärjestyksessä.
Tämä pikku armeija avautui sitten heti kujaksi, jota myöten Raoul de Bragelonne herra de Saint-Remyn johtamana astui ruokasaliin.
Henkilökunnan poistumisen myöntämä lyhyt yksinäisyyden hetki oli sallinut Monsieurin omaksua valtioviisaan sävyn. Hän ei kääntynyt tulijoihin päin, vaan odotti, kunnes hovimestari oli tuonut sanansaattajan vastapäätä häntä.
Raoul pysähtyi pöydän alapään kohdalle, joutuen siten Monsieurin ja Madamen väliin. Siltä paikaltaan hän teki hyvin syvän kumarruksen Monsieurille ja toisen peräti nöyrän Madamelle; sitten hän suoristausi ja odotti Monsieurin puhuttelua.