Prinssi puolestaan odotti ovenpuoliskojen tiukkaa sulkemista. Hän ei siitä varmistautuakseen tahtonut kääntyä katsomaan, sillä se ei olisi ollut arvokasta; mutta korviansa heristäen hän kuunteli lukon ritinää, joka hänelle lupasi ainakin näennäistä salaisuutensa säilymistä.
Oven sulkeuduttua Monsieur kohotti katseensa varakreiviin ja aloitti:
"Te kuulutte tulleen Pariisista, monsieur?"
"Vastikään, monseigneur."
"Miten kuningas jaksaa?"
"Hänen majesteettinsa on kaikin puolin terveenä, monseigneur."
"Entä kälyni?"
"Hänen majesteettinsa leskikuningatar potee yhä pistoksia povessaan. Mutta jo kuukauden ajan on hänenkin vointinsa ollut parempi."
"Mitä sanottiinkaan minulle, — että muka tulette herra prinssin asialla? Se oli varmasti erehdystä."
"Ei, monseigneur: hra prinssi on antanut toimekseni tuoda teidän kuninkaalliselle korkeudellenne tämän kirjeen, ja odotan siihen vastausta."