"Aineelliset huvitukset."
Mousqueton punastui.
"Mitä niillä tarkoitatte, monsieur?" hän sanoi luoden silmänsä alas.
"Runsasta pöytää, hyviä viinejä, pikarin vieressä vietettyjä iltoja."
"Ah, monsieur, sellaisia huvituksia ei oteta lukuun; niitä meillä on joka päivä."
"Kunnon Mousqueton", aloitti d'Artagnan jälleen, "suokaa anteeksi, olen siinä määrin syventynyt viehättävään selitykseenne, että olen unohtanut keskustelumme pääkohdan, nimittäin mitä kenraalivikaari d'Herblay on voinut kirjoitta isännällenne."
"Se on totta, monsieur", sanoi Mousqueton, "huvitukset ovat kääntäneet mielemme pois asiasta. No niin, monsieur, näin se kävi."
"Minä kuuntelen, hyvä Mousqueton."
"Keskiviikkona…"
"Maalaishuvitusten päivänä?"