"Aivan; silloin tuli kirje, jonka monseigneur sai minun kädestäni. Olin jo tuntenut käsialan."
"No, sitten?"
"Monseigneur luki sen ja huudahti: 'Pian, hevoseni, aseeni!'"
"Peijakas!" virkahti d'Artagnan; "kaksintaistelu taas varmaankin?"
"Ei, monsieur, kirjeessä oli ainoastaan seuraavat sanat:, 'Rakas Portos, matkalle, jos tahdot päästä perille ennen kuin Equinoctium[21] tulee. Odotan sinua.'"
"Saakeli!" äännähti d'Artagnan mietteissään; "näyttää olleen kova kiire."
"Sen uskon! Ja monseigneur lähtikin heti samana päivänä kirjurinsa kanssa, yrittääkseen ehtiä ajoissa perille."
"Ja lieneekö hän saapunut ajoissa?"
"Toivottavasti. Monseigneur, joka on korskea luonteeltaan, niinkuin tiedätte, monsieur, hoki herkeämättä: Tuhannen pentelettä, kukahan se Equinoctium onkaan? Mutta: pitää sillä paholaisella olla hyvä ratsu, jos hän minun edelläni kerkiää."
"Ja sinä luulet Portoksen ehtineen ensimmäisenä?" sanoi d'Artagnan.