Kun hän ratsuaan suitsista taluttaen astui holvikäytävään, huhusi hänelle vieno ääni hämärän sivukujanteen perältä. "Herra Raoul!" huudettiin sieltä.
Nuori mies kääntyi kummastuneena ja näki nuoren ruskeanverevän tytön, joka laski sormensa huulilleen ja viittasi hänelle toisella kädellään.
Tyttö oli hänelle tuntematon.
3.
Nuorten kohtaus.
Raoul eteni askeleen tyttöä kohti, joka siten kutsui häntä.
"Mutta hevoseni, madame?" esteli hän.
"Jo on pula sekin! Astukaa eteenpäin; ensimmäisellä pihalla näette vajan, — sitokaa hevosenne sinne ja tulkaa pian."
"Minä tottelen, madame."
Raoulilta ei mennyt neljääkään minuuttia saamansa kehoituksen täyttämiseen. Hän palasi pikku solaan ja näki jälleen hämyssä salaperäisen opastajattarensa, joka odotti häntä kiertoportaitten alimmilla askelmilla.