"No niin, mylord, olin lähdössä herra Lambertin leiriin, koska kaupunkilaisherrat maksavat hyvin, kun sitävastoin te skotlantilaiset — puritaanit, presbyteriläiset, uskonliittolaiset, miksi itseänne tahtonettekaan nimitettävän — syötte vähän, mutta maksatte vielä vähemmän."
Monk kohautti olkapäitänsä, mutta hän ei voinut pidättyä samalla hymyilemästä.
"Ja minkätähden tulet kalastelemaan meidän vesillemme, kun olet etelästä kotoisin?"
"Syystä että tyhmyyttäni menin naimisiin Picardiessa."
"Vai niin; mutta Picardie ei ole Englannissa."
"Mylord, ihminen laskee haaksensa merelle, mutta Jumala ja tuuli hoitavat muun, vieden aluksen, minne tahtovat."
"Tarkoituksenasi ei siis ollut pistäytyä tänne päin?"
"Ei toki."
"Ja mitä kautta siis tulit?"
"Me olimme paluumatkalla Ostendesta, missä oli jo nähty makrilleja, kun navakka etelätuuli ajoi meidät ulohtaalle. Huomatessamme hyödyttömäksi taistella tuulta vastaan heittäysimme ajelehtimaan. Ei kuitenkaan tehnyt mielemme menettää hyvää saalistamme, joka siis oli myytävä läheisimmässä englantilaisessa satamassa. Newcastle sattui olemaan likinnä, ja kaupittelutilaisuutta kiitettiin meille erinomaiseksi, koska sekä kaupunkiin että sen ulkopuolelle oli leiriytynyt sotaväkeä. Kumpaisessakin leirissä oli joukko hyvin rikkaita ja hyvin nälkäisiä aatelismiehiä, vakuutettiin meille edelleen, ja niinpä suuntasin kulkumme Newcastlea kohti."