"Kummallista!" ajatteli Atos; "tuon kalastajan ääni ihmetyttää minua!"
"Iskekää tulta, te toiset!" huusi laivuri; "joutuin nyt!"
Sitten hän kääntyi likinnä seisovaan kumppaniinsa ja lisäsi hiljaa:
"Mene sinä valaisemaan, Menneville, ja pysyttele valmiina kaikkeen."
Muuan kalastaja iski tuluksilla valkean taulapalaan ja sytytti siitä rikkitikun, jolla pisti tulen lyhtynsä kynttilään.
Koko teltta kävi heti valoisaksi.
"Oletteko valmis, monsieur?" kysyi kenraali Atokselta, joka käänsi kasvonsa pois valosta.
"Kyllä, kenraali", vastasi hän.
"Kas, se ranskalainen aatelismies!" virkkoi laivuri hiljaa. "Hitto, olipa oiva aatos, että päätin lähettää sinut, Menneville! Se nyt olisi puuttunut, että hän olisi tuntenut minut! Valaise pois vain!"
Tämä lausuttiin teltan perällä ja niin varovasti, että Monk ei voinut kuulla siitä sanaakaan. Hän sitäpaitsi juttelikin Atoksen kanssa.