"Se on helppo saada."
Katsellessaan ympärilleen Atos ja Monk huomasivat kolmen tuuman vahvuisen nuoren saarnin, joka muurin nurkkauksessa kasvaen oli tunkenut lehvänsä pimittämään ikkunaa.
"Onko sinulla veistä?" kysyi Monk kalastajalta.
"On, monsieur."
"Katkaise sitten tuo puu."
Kalastaja totteli käskyä, tylsyttäen veitsensä terän. Kun saarni oli saatu poikki ja kärjistetty, tunkeusivat kaikki maanalaiseen holviin.
"Pysähdy tuohon", sanoi Monk kalastajalle, viitaten kellarin soppeen. "Kaivamme ylös ruutia, ja lyhtysi voisi käydä vaaralliseksi."
Mies peräytyi hiukan säikähtäen ja jäi uskollisesti paikalle, joka oli hänelle osoitettu, sillävälin kun Monk ja Atos kääntyivät pilarin taakse, jonka juurelta tunkeusi kellariluukusta kuutamon sädejuova, osuen juuri sille kivelle, jota kreivi de la Fère oli tullut niin pitkän matkan takaa etsimään.
"Tässä nyt olemme", sanoi Atos osoittaen kenraalille latinankielistä muistokirjoitusta.
"Niin näkyy", myönsi toinen.