"Ahaa, hän on ranskalainen?" tokaisi d'Artagnan kämmeniänsä hykertäen. "Hyvä!"
"Hyväkö se on?" toisti kalastaja.
"Ei, tarkoitin sanoa: jatkakaa; kieleni petti."
"No, toiset raivostuivat siitä kuin jalopeurat. He ampuivat hyvinkin sata musketinlaukausta taloon, mutta ranskalainen seisoi muurin suojassa, ja aina kun joku tahtoi hyökätä sisälle ovesta, sai hän vastaansa laukauksen lakeijalta, joka tähtääkin tarkkaan. Ikkunaa uhattaessa oli taasen herran pistooli valmiina. Laskekaa itse, maassa viruu seitsemän miestä."
"Ah, uljas maanmieheni!" huudahti d'Artagnan; "odotahan vain, minä tulen heti luoksesi, ja kyllä me sen joukkion löylytämme!"
"Hetkinen vielä, monsieur", sanoi Monk.
"Pitkäkin?"
"Vain tehdäkseni yhden kysymyksen."
Sitten hän kääntyi jälleen kalastajaan päin.
"Ystäväiseni", hän tiedusti, kykenemättä kaikella malttavaisuudellaankaan salaamaan liikutustansa, "sanohan, kenen sotamiehiä nuo ovatkaan?"