"Kenenkäs muun ne voisivat olla kuin sen hirmuisen Monkin?"
"Täällä ei siis ole tapahtunut mitään taistelua?"
"Vielä mitä! Ei kannattaisi, Lambertin armeija kutistuu kokoon kuin lumi huhtikuussa. Kaikki siirtyvät Monkin puolelle, upseerit ja sotamiehet. Viikon kuluttua ei Lambertilla ole enää viittäkymmentä miestä jäljellä."
Kalastajan keskeytti uusi taloon tähdättyjen muskettien yhteislaukaus ja sen vastaukseksi pamahtanut pistooli, joka kaatoi rohkeimman ahdistajan. Sotamiesten raivo nousi huippuunsa.
Tuli levisi yhä, ja talon harjalta hulmusi liekkejä savupilvessä. D'Artagnan ei enää saanut hillityksi itseään. " Mordioux!" sanoi hän Monkille ja antoi karsaan silmäyksen saattaa sanojaan; "te olette kenraali ja sallitte sotamiestenne polttaa taloja ja murhata ihmisiä! Ja te katselette sitä levollisesti, lämmitellen käsiänne murhapolton loimussa! Hitto, te ette ole ihminen!"
"Malttia vain, monsieur, malttia!" virkkoi Monk myhäillen.
"Malttia, kunnes tuo urhoollinen aatelismies on paistunut, niinkö?"
Ja d'Artagnan syöksähti eteenpäin.
"Jääkää, monsieur!" sanoi Monk käskevästi.
Hän astui taloa kohti. Samassa sitä lähestyi upseeri ja huusi piiritetylle: