"Tiedän kyllä pyytäneeni vieläkin liian vähän, mutta olkaa varma siitä, herttua, että minä olisin mieluummin kuollut kuin antanut ahneuden ohjata toimintaani."
Kuningas alkoi jälleen hohottaa kuin valtakuntansa huolettomin nuori mies.
"Käykää vielä tapaamassa minua ennen kuin matkustatte, chevalier", pyysi hän; "tahdon oikein kunnollisesti päästä hyvälle tuulelle ennen ranskalaisten poistumista läheltäni."
"Kah, sire, hyväntuulisuuden laita ei ole sama kuin herttuan miekan, ja sitä saa teidän majesteettinne pyytää minulta ilmaiseksi", vastasi d'Artagnan, jonka jalat tuskin enää koskettivat lattiaa.
"Ja te, kreivi", lisäsi Kaarle Atokseen kääntyen, "tulkaa tekin vielä; minulla on tärkeä tehtävä toimitettavaksenne. Kätenne, herttua!"
Monk puristi kuninkaan kättä.
"Hyvästi, hyvät herrat", sanoi Kaarle ojentaen kumpaisenkin kätensä ranskalaisille, jotka koskettivat kädenselkää huulillaan.
"No, oletko nyt tyytyväinen?" kysyi Atos heidän tultuaan ulos.
"Hiljaa!" vastasi d'Artagnan ilosta vapisten; "en ole vielä palannut rahastonhoitajan luota… räystäs voi pudota päähäni."
34.