"No niin, sire, te saatte minut kamalasti pelkäämään… Jos teidän majesteettinne ottaa hoitaaksenne tämän asiani, niinkuin näytte olevan halukas tekemään, niin minä olen mennyttä miestä, sillä herttua surmauttaa minut."
Kuningas purskahti uuteen naurunhohotukseen, joka sai d'Artagnanin pelon muuttumaan ahdistavaksi tuskaksi.
"Sire, luvatkaa minulle armollisesti, että annatte minun itse pitää huolta siitä sopimisesta; ja sitten, jos ette enää tarvitse palveluksiani…"
"En, chevalier. Tahdotte jo lähteä?" vastasi Kaarle, jonka hilpeys kävi yhä arveluttavammaksi.
"Jos teidän majesteetillanne ei ole mitään käskettävänä."
Kaarle pääsi jälleen melkein vakavaksi.
"Vain yksi seikka. Käykää tapaamassa sisartani, lady Henrietteä. Tunteeko hän teitä?"
"Ei, sire; mutta… tällainen vanha soturi ei ole mieluisa näky nuorelle ja elämänhaluiselle prinsessalle."
"Minä tahdon, että sisareni tulee tuntemaan teidät, voidakseen tarpeen sattuessa turvautua teihin."
"Sire, kaikki teidän majesteetillenne rakas on minulle pyhää."