"Maine, kunnia, rehellisyys", sanoi hän, "te olette vain tyhjiä sanoja!"
"Sumua", vahvisti d'Artagnan, "sumua, jonka läpi ei milloinkaan näe oikein selvästi."
"No niin, matkustakaahan sitten Ranskaan, hyvä herra d'Artagnan", virkkoi Monk; "menkää sinne, ja tehdäkseni Englannin teille paremmin asuttavaksi ja mieluisammaksi pyydän teitä vastaanottamaan minulta muistolahjan."
"No, jo nyt jotakin!" ajatteli d'Artagnan.
"Minulla on Clyde-virran rannalla", jatkoi Monk, "pieni maatalo, puiden ympäröimä cottage, joksi sellaista täällä nimitetään. Taloon kuuluu noin sata tynnyrinalaa maata. Annan sen teille."
"Oi, mylord…"
"Hitto, siellä olette kotonanne, ja sieltä saatte turvapaikan, josta äsken puhuitte."
"Minä… minäkö joutuisin niin suureen kiitollisuudenvelkaan teille, mylord! Minua todella hävettää!"
"Ei, ei, monsieur", tokaisi Monk viekkaasti hymyillen, "minähän jään ainiaan kiitolliseksi teille."
Ja puristaen muskettisoturin kättä hän lisäsi: