"Lähden heti laadittamaan lahjoituskirjan."
Samassa hän meni ulos.
D'Artagnan katseli hänen jälkeensä mietteissään ja liikuttuneenakin.
"Siinäpä on kuitenkin kunnon mies", tuumi hän. "On vain ikävä tietää, että hän toimii siten pelkästään pelosta eikä kiintymyksestä minua kohtaan. No, vielä minä hänessä herätän ystävyydenkin!"
Sitten hän tuokion mietittyänsä virkahti:
"Pyh! Mitä se hyödyttää? Hän on englantilainen!"
Ja hänkin poistui nyt, hiukan hämmentyneenä tästä sisällisestä taistelusta.
"Minä olen siis tilanomistaja", ajatteli hän. "Mutta miten lemmossa voin jakaa huvilani Planchetin kanssa? Pitäisikö luovuttaa hänelle tilukset ja itse ottaa rakennukset, tai saisiko hän linnan ja minä… Hyi olkoon! Herra Monk ei suvaitsisi, että minä maustekauppiaan kanssa jakaisin talon, jossa hän itse on asunut! Siihen hän on liian ylpeä. Sitäpaitsi, miksi puhua hänelle siitä? En ole yhtiön rahoilla hankkinut tuota kiinteimistöä, vaan yksinomaan älylläni; se siis kuuluu oikeudenmukaisesti minulle. Ja nyt tavoittamaan Atosta."
Hän suuntasi askeleensa kreivi de la Fèren asunnolle.
37.