"Tuottaen kruunuun joitakuita koristeita lisää", täydensi Mazarin.
Kreivi de Guiche pysyi vaiti; kuningas sovitti katsantonsa oikeaan sävyyn, ja Mazarin vaihtoi Itävallan Annan kanssa katseen ikäänkuin kiittääkseen häntä väliintulosta.
"Yhdentekevää", virkkoi nyt Filip hiuksiansa silittäen; "Kaarle-serkkuni ei ole mikään pulska mies, mutta hän on hyvin urhoollinen, hän on tapellut kuin huovi, ja sillä tavalla jatkaen hän epäilemättä vielä lopuksi voittaa suurenkin taistelun — Rocroyn kaltaisen!"
"Hänellä ei ole sotaväkeä", tokaisi chevalier de Lorraine.
"Hollannin kuningas kyllä antaa väkeä, hänen liittolaisenaan. Kyllä vain olisin minäkin antanut, jos olisin ollut Ranskan kuningas."
Ludvig XIV karahti tulipunaiseksi. Mazarin oli katselevinaan peliänsä vielä tarkkaavaisemmin kuin koskaan.
"Tällähaavaa on kovaonnisen prinssin kohtalo kuitenkin ratkaistu", huomautti kreivi de Guiche. "Jos Monkilla on ollut petos mielessä, niin Kaarle on hukassa: vankila, kenties kuolema lopettaa maanpaon, taisteluiden ja puutteen aloittaman työn."
Mazarin rypisti kulmiaan.
"Onko ihan varmaa", kysyi kreivitär, "että hänen majesteettinsa Kaarle II on lähtenyt Haagista?"
"Varsin varmaa, teidän majesteettinne", vastasi nuori mies. "Isäni on saanut kirjeen, jossa mainitaan matkasta yksityiskohtaisesti; tiedetäänpä sekin, että kuningas on astunut maihin Doverissa, — kalastajat ovat nähneet hänen saapuvan satamaan, muu on vielä salassa."