"Tunnustakaa, kreivi", hän virkahti, "että te koristelette."
"Madame, ihan papukaijan tavoin minä toistan erinäisiltä englantilaisilta kuulemiani kuvauksia. Voinpa häpeäksenikin vakuuttaa, että selostukseni on niin sanantarkka kuin jäljennös."
"Kaarle II olisi menehtynyt, jos hän olisi joutunut kokemaan tuota kaikkea."
Ludvig XIV kohotti älykkään ja ylpeän päänsä.
"Madame", hän sanoi säveällä äänellä, jossa vielä tuntui lapsekasta arastusta, "herra kardinaali voi teille kertoa, että Ranskan asiat minun alaikäisyyteni aikana ovat olleet epävakaisella kannalla… ja että jos minä olisin ollut varttuneempi ja nähnyt pakolliseksi paljastaa miekkani, olisi se toisinaan tapahtunut illallisen hankkimiseksi."
"Teidän majesteettinne liioittelee, Jumalan kiitos", huomautti kardinaali, joka nyt ensi kertaa sai sanoiksi; "teidän illallisenne on aina ollut valmis yhtaikaa palvelijainne aterian kanssa."
Kuningas punehtui.
"Oh", huudahti Filip pikaisesti paikaltaan ja kääntymättä ihailemasta piirteitään, "muistan minä sentään, että kerran Melunissa ei katettu illallispöytää kenellekään, ja kuningas sai tyytyä leipäpalaan, josta luovutti minulle kolmanneksen."
Koko seurue puhkesi nauruun, nähdessään Mazarinin hymyilevän. Kuninkaita imarrellaan menneen hädän muistolla kuin tulevaisen omaisuuden toiveella.
"Se vain on varmaa, että Ranskan kruunu on aina ollut lujasti kuninkaittensa päässä", kiirehti Itävallan Anna lisäämään, "ja että Englannissa kruunu on valtiaan päästä pudonnut, ja silloin kun edellinen on sattumalta hiukan huojunut, koska valtaistuimen järkkymyksiä tapahtuu toisinaan kuten maanjäristyksiäkin, silloin on uhkaava kapina aina kääntynyt onnellisen voiton palauttamaksi rauhallisuudeksi."