"No, ette vielä, monseigneur", rauhoitti lääkäri.
Mazarin tarttui hänen käteensä.
"Paljonko on aikaa?" hän kysyi tähdäten suuret silmänsä tiukasti lääkärin levollisiin kasvoihin.
"Monseigneur, sellaista ei koskaan sanota."
"Tavallisille ihmisille, ei kai; mutta minulle… minulle, jonka jokainen minuutti vastaa aarretta, sanokaa minulle, Guénaud, sanokaa!"
"Ei, ei, monseigneur."
"Minä tahdon, kuuletko! Oi, anna minulle kuukausi, niin maksan sinulle satatuhatta livreä päivässä!"
"Monseigneur", vastasi Guénaud lujalla äänellä, "Jumala teille antaa armopäivät enkä minä. Eikä Jumala myönnä teille kahta viikkoa enempää!"
Kardinaali päästi tuskallisen huokauksen ja vaipui pielukselleen kuiskaten:
"Kiitos, Guénaud, kiitos!"