"Kah, hänhän oli kapinallinen, ja valtion turvallisuus vaati sitä uhrausta… Siirtykäämme seuraavaan kohtaan.
"Lienenkin jo esittänyt loppuun ylpeyden. Tulee toinen synti, jonka määrittelemistä arastelen…"
"Kyllä minä sen määrittelen… puhukaa vain asia."
"Se on hyvin suuri synti, teidän kunnianarvoisuutenne."
"Saa nähdä, monseigneur."
"Teidän on täytynyt kuulla erityisistä väleistä, joita minulla on ollut… hänen majesteettiinsa leskikuningattareen… Pahansuopaiset ihmiset…"
"He ovat tyhmiä, monseigneur! Eikö ollut valtion edun ja nuoren kuninkaan menestyksen kannalta välttämätöntä, että te olitte hyvän ymmärtämyksen kannalla kuningattaren kanssa? Siirtykäämme vain edelleen."
"Voin vakuuttaa teille", sanoi Mazarin, "että te kevennätte sielultani raskaan taakan."
"Vähäpätöisyyksiä kaikki!… Ryhtykäämme vakaviin seikkoihin."
"Onhan niitä kunnianhimo, teidän kunnianarvoisuutenne .."