"Hän tahtoi johtaa teidän ylhäisyyttänne etevänä valtiomiehenä huomaamaan jakamisenkin hankalaksi. Te tiedätte, että kuninkaalla ei nykyhetkellä ole sataaviittäkymmentätuhattakaan livreä kirstuissaan."
"Se ei ole minun asiani", sanoi Mazarin voitokkaasti; "siitä vastaa yli-intendentti Fouquet, jonka kaikki tilit olen viime kuukausina jättänyt tarkastettaviksenne."
Colbert puristi huulensa yhteen pelkästä Fouquetin nimen mainitsemisesta.
"Hänen majesteetillaan", hän virkkoi hampaittensa välitse, "ei ole muita varoja kuin mitä herra Fouquet saa kokoon; teidän aarteenne, monseigneur, tuntunee hänestä viekoittelevalta."
"En missään tapauksessa ole kuninkaan raha-asiain isännöitsijä; minulla on oma kukkaroni… Mutta miksen voisi hänen majesteettinsa menestykseksi määrätä… joitakin jälkisäädöksiä… mahdotontahan minun vain on syrjäyttää omaisiani…"
"Osittainen testamenttaus häpäisisi teitä ja loukkaisi kuningasta. Jonkun erän osoittaminen hänen majesteetilleen käsitettäisiin tunnustukseksi, että tämä on herättänyt teissä epäilyksiä saantinne laillisuudesta."
"Herra Colbert!…"
"Käsitin teidän ylhäisyytenne kunnioittaneen minua neuvon kysymisellä."
"Niin, mutta te ette tiedä kysymyksen tärkeimpiä yksityiskohtia."
"En ole tietämätön ainoastakaan tähän kuuluvasta seikasta, monseigneur. Jo kymmenen vuotta olen yleissummina tarkkaillut kaikkea Ranskassa syntyvää tilastoa, ja jos olen vaivalla opetellut ulkoa sarekkeiden tulemat, ovat ne nyt juuttuneet päähäni niin hyvin, että säästeliään herran Letellierin virkatoimista tuhlaavaisen herra Fouquetin salaisiin pikku maksumääräyksiin saakka voisin numero numerolta kerrata kaikki Marseillesta Cherbourgiin asti käytetyt viralliset tulot."